Kirjoitan tätä viestiä melkoisessa tunnekuohussa, koska tunteet sahaa tällä hetkellä laidasta laitaan. Pahoittelut siis siitä, että viesti voi olla sekava ja ajoittain tahtomattani loukkaava, koska aihe on mulle vieras ja tässä kohden todella arkakin. Ennen kaikkea haen täältä tukea, vertaiskokemuksia ja homo- ja bi-miestenkin näkökulmia siihen, mitä nyt tapahtuu.
Epäilyjä miehen seksuaalisesta suuntautumisesta on mulla ollut oikeestaan meidän parisuhteen alusta asti. Oon kuitenkin luottanut häneen, koska silloin tällöin kun oon häneltä kysynyt, että onko hän varma, ettei olisi kiinnostunut myös miehistä hän on aina kiistänyt asian tai vähintäänkin sanonut, ettei hän tietenkään voi koko loppuelämästään varma olla, mutta aina kysymyshetkellä hän on kokenut, ettei hänellä ole intressejä samaa sukupuolta kohtaan. Omat epäilyt on johtuneet torjutuksi tulemisesta ja siitä, ettei hän oo varsinaisesti koskaan "miesmäisesti" himoinnut mua, hänen epävarmuudesta puhua tunne- ja seksielämästä tai sanoa ensimmäisenä "rakastan sua", siitä ettei ole osannut nimetä, mistä kiihottuu ja miksi jne. Lisäksi hän on useamman kerran suhteemme aikana puhunut siitä, että tuntuu jotenkin, ettei hän oo eikä osaa olla oma itsensä ja että pelkää paljastuvansa. Oon kuitenkin aatellut ja uskonut, että kyseessä on vaille jäämisen kokemukset lapsuudessa ja häpeä monista menneisyyden asioista joihin liittyy paljon pelkoa ja ahdistusta, joilla ei ole mitään tekemistä seksuaali-identiteetin kanssa. Hän on niistäkin kertonut pikkuhiljaa suhteen edetessä, joten olen uskonut miestä, että kyseessä on pikemminkin muut elämän traumat, mitkä on aiheuttaneet estyneisyyttä.
Ollaan kuitenkin vietetty todella onnellisia vuosia yhdessä. Elämä on ollut vakaata, turvallista, kiintymyksellistä. Hän on osoittanut monin tavoin välittävänsä, huolehtunut musta vuosien varrella, kun en oo voinut hyvin. Ollaan aina oltu tosi läheisiä, halailtu ja pussailtu paljon, kosketeltu ohi mennen ja usein mies on ollut se joka on hakeutunut kainaloon tai hieronut jalkoja tai selkää omasta aloitteesta leffaa katsoessa. Meidän suhteeseen on liittynyt pääsääntöisesti viikottainen seksi vaihdellen 1-3 krt/vko arjen mukaan. Alkuaikoina saattoi olla myös sellaisia päiviä, kun vietettiin koko päivä sängyssä ja harrastettiin seksiä useasti.
Miehen seksihalukkuus laski viime vuonna, kun mies sai erektiohäiriöitä. Tänä keväänä myös muut arjen kosketukset väheni. Mies hakeutui paljon omaan seuraansa ja tuntui eristäytyneeltä ja poissaolevalta. Oon itse ollut todella väsynyt, joten kuvittelin että oon omalla käytöksellä ajanut toisen kauemmas. Ollaan keskusteltu miehen käytöksen muutoksesta nyt jo jokunen viikko, ehkä jopa pari kuukauttakin. Kerroin keskustelut aloitettuani esimerkkejä, miten käytös on muuttunut ja mitä tällä hetkellä häneltä kaipaisin, mutta muutosta ei tapahtunut. Ensin mies sanoi, et ehkä suhde on vain arkistunut, koska kokee kuitenkin rakkautta mua kohtaan vaikkei pysty jostain syystä näyttämään sitä mulle juuri nyt.
Eilen sitten viimein pitkällisen, piinallisen ja epätoivoisenkin romahdukseni jälkeen pyysin, että mies näyttäisi puhelimestaan viestisovelluksia. Tehtiin se yhteisymmärryksessä, vaikka erään sovelluksen kohdalla olinkin painostava, koska mies kieltäytyi sen suhteen näyttämästä sisältöä. Hälytyskellot soi ja pyysin uudelleen. Kun näin kyseisessä sovelluksessa vilaukselta seksuaalissävytteisiä viestejä, mies meni paniikkiin, eikä olisi halunnut enää jatkaa keskustelua. Tilanne oli tosi vaikea ja ahdistava meille molemmille. Lopulta hän myönsi, että oli hakenut jutteluseuraa miehistä ja oli jutellut seksimieltymyksistä ja miesten välisestä seksistä. Lisäksi selvisi, että kevään aikana hän on myös enemmän alkanut kiinnostua ja kiihottua miesvartaloista ja katsellut myös satunnaisesti homopornoa. Aiemmin porno ei ole häntä kiinnostanut. Samoihin aikoihin seksi kuulemma alkoi kanssani tuntua erilaiselta. Ei inhottavalta, eikä pahalta, muttei kokenut saavansa enää siitä ihan samalaista nautintoa kuin aiemmin, eikä enää oikein tiennyt, miten hänen kuuluisi muhun koskea, vaikka ennen on osannut hyvin ja vaikka mielestäni olen itse nauttinut seksistä edelleen.
Kumpikin pelkää, miten meidän kahden nyt käy. Mä rakastan miestäni enemmän kuin mitään. Oon aina kertonut, että hän on ihanin ja upein ihminen kenet oon tavannut. Kuvittelin aina, että eletään loppuelämä yhdessä. Jos mies olisikin bi-seksuaali, mä olisin aivan valmis jatkamaan ja olemaan mieheni kanssa edelleen yhdessä loppuelämän. Rakastan miestäni niin paljon, että olisin valmis harkitsemaan polyamoriaa tai vakituisia seksipartnereita toistemme lisäksi, jos mies kokisi, että se olisi hänelle tärkeää. Mutta nyt painimme molemmat sen suhteen, onko mies bi-seksuaali vai kuitenkin homoseksuaali. Mies sanoo, että ihan korkeintaan voi luokitella itsensä bi-seksuaaliksi, vaikka mulla on tunne, että hän kokee edelleen niin kovaa häpeää itsestään, ettei oikein salli ajatella muuta. Viime yönä hän vielä kysyi, että mitä sitten tapahtuu, jos hän onkin täysin homoseksuaali. Tämä vahvistaisi oman ajatukseni, että kyse on myöntämisen vaikeudesta.
Kiitos kaikille, jotka jaksoitte lukea tänne asti. Arvostaisin todella paljon kaikkia kokemuksia tällaiseen tilanteeseen liittyen. Niin itsensä löytäneiden bi- ja homomiesten kokemuksista kuin vaimojenkin kokemuksista, jotka ovat vastaavan parisuhdetta ravisuttavan kriisin edessä.
Epäilyjä miehen seksuaalisesta suuntautumisesta on mulla ollut oikeestaan meidän parisuhteen alusta asti. Oon kuitenkin luottanut häneen, koska silloin tällöin kun oon häneltä kysynyt, että onko hän varma, ettei olisi kiinnostunut myös miehistä hän on aina kiistänyt asian tai vähintäänkin sanonut, ettei hän tietenkään voi koko loppuelämästään varma olla, mutta aina kysymyshetkellä hän on kokenut, ettei hänellä ole intressejä samaa sukupuolta kohtaan. Omat epäilyt on johtuneet torjutuksi tulemisesta ja siitä, ettei hän oo varsinaisesti koskaan "miesmäisesti" himoinnut mua, hänen epävarmuudesta puhua tunne- ja seksielämästä tai sanoa ensimmäisenä "rakastan sua", siitä ettei ole osannut nimetä, mistä kiihottuu ja miksi jne. Lisäksi hän on useamman kerran suhteemme aikana puhunut siitä, että tuntuu jotenkin, ettei hän oo eikä osaa olla oma itsensä ja että pelkää paljastuvansa. Oon kuitenkin aatellut ja uskonut, että kyseessä on vaille jäämisen kokemukset lapsuudessa ja häpeä monista menneisyyden asioista joihin liittyy paljon pelkoa ja ahdistusta, joilla ei ole mitään tekemistä seksuaali-identiteetin kanssa. Hän on niistäkin kertonut pikkuhiljaa suhteen edetessä, joten olen uskonut miestä, että kyseessä on pikemminkin muut elämän traumat, mitkä on aiheuttaneet estyneisyyttä.
Ollaan kuitenkin vietetty todella onnellisia vuosia yhdessä. Elämä on ollut vakaata, turvallista, kiintymyksellistä. Hän on osoittanut monin tavoin välittävänsä, huolehtunut musta vuosien varrella, kun en oo voinut hyvin. Ollaan aina oltu tosi läheisiä, halailtu ja pussailtu paljon, kosketeltu ohi mennen ja usein mies on ollut se joka on hakeutunut kainaloon tai hieronut jalkoja tai selkää omasta aloitteesta leffaa katsoessa. Meidän suhteeseen on liittynyt pääsääntöisesti viikottainen seksi vaihdellen 1-3 krt/vko arjen mukaan. Alkuaikoina saattoi olla myös sellaisia päiviä, kun vietettiin koko päivä sängyssä ja harrastettiin seksiä useasti.
Miehen seksihalukkuus laski viime vuonna, kun mies sai erektiohäiriöitä. Tänä keväänä myös muut arjen kosketukset väheni. Mies hakeutui paljon omaan seuraansa ja tuntui eristäytyneeltä ja poissaolevalta. Oon itse ollut todella väsynyt, joten kuvittelin että oon omalla käytöksellä ajanut toisen kauemmas. Ollaan keskusteltu miehen käytöksen muutoksesta nyt jo jokunen viikko, ehkä jopa pari kuukauttakin. Kerroin keskustelut aloitettuani esimerkkejä, miten käytös on muuttunut ja mitä tällä hetkellä häneltä kaipaisin, mutta muutosta ei tapahtunut. Ensin mies sanoi, et ehkä suhde on vain arkistunut, koska kokee kuitenkin rakkautta mua kohtaan vaikkei pysty jostain syystä näyttämään sitä mulle juuri nyt.
Eilen sitten viimein pitkällisen, piinallisen ja epätoivoisenkin romahdukseni jälkeen pyysin, että mies näyttäisi puhelimestaan viestisovelluksia. Tehtiin se yhteisymmärryksessä, vaikka erään sovelluksen kohdalla olinkin painostava, koska mies kieltäytyi sen suhteen näyttämästä sisältöä. Hälytyskellot soi ja pyysin uudelleen. Kun näin kyseisessä sovelluksessa vilaukselta seksuaalissävytteisiä viestejä, mies meni paniikkiin, eikä olisi halunnut enää jatkaa keskustelua. Tilanne oli tosi vaikea ja ahdistava meille molemmille. Lopulta hän myönsi, että oli hakenut jutteluseuraa miehistä ja oli jutellut seksimieltymyksistä ja miesten välisestä seksistä. Lisäksi selvisi, että kevään aikana hän on myös enemmän alkanut kiinnostua ja kiihottua miesvartaloista ja katsellut myös satunnaisesti homopornoa. Aiemmin porno ei ole häntä kiinnostanut. Samoihin aikoihin seksi kuulemma alkoi kanssani tuntua erilaiselta. Ei inhottavalta, eikä pahalta, muttei kokenut saavansa enää siitä ihan samalaista nautintoa kuin aiemmin, eikä enää oikein tiennyt, miten hänen kuuluisi muhun koskea, vaikka ennen on osannut hyvin ja vaikka mielestäni olen itse nauttinut seksistä edelleen.
Kumpikin pelkää, miten meidän kahden nyt käy. Mä rakastan miestäni enemmän kuin mitään. Oon aina kertonut, että hän on ihanin ja upein ihminen kenet oon tavannut. Kuvittelin aina, että eletään loppuelämä yhdessä. Jos mies olisikin bi-seksuaali, mä olisin aivan valmis jatkamaan ja olemaan mieheni kanssa edelleen yhdessä loppuelämän. Rakastan miestäni niin paljon, että olisin valmis harkitsemaan polyamoriaa tai vakituisia seksipartnereita toistemme lisäksi, jos mies kokisi, että se olisi hänelle tärkeää. Mutta nyt painimme molemmat sen suhteen, onko mies bi-seksuaali vai kuitenkin homoseksuaali. Mies sanoo, että ihan korkeintaan voi luokitella itsensä bi-seksuaaliksi, vaikka mulla on tunne, että hän kokee edelleen niin kovaa häpeää itsestään, ettei oikein salli ajatella muuta. Viime yönä hän vielä kysyi, että mitä sitten tapahtuu, jos hän onkin täysin homoseksuaali. Tämä vahvistaisi oman ajatukseni, että kyse on myöntämisen vaikeudesta.
Kiitos kaikille, jotka jaksoitte lukea tänne asti. Arvostaisin todella paljon kaikkia kokemuksia tällaiseen tilanteeseen liittyen. Niin itsensä löytäneiden bi- ja homomiesten kokemuksista kuin vaimojenkin kokemuksista, jotka ovat vastaavan parisuhdetta ravisuttavan kriisin edessä.
