zion

tämä pyhäpäivä tehdä töitä. Nyt on ensimmäinen kerta kun bloggaan kesken työpäivän.

Jokin rivi tähän on rustattava kun niin sapettaa.
Kertakaikkiaan kun tuntuu että möhlii ja töpeksii koko ajan että toisilla sitten kestämistä ihan kiitettävästi. Arki on todellakin tullut kehiin ja suhteessahan on tietysti kaksi ihmistä ja molemmat muokkaavat suhdetta, mutta minusta vaan tuntuu että itse laittaa jotakin näkymätöntä p....aa rattaisiin.
Eikä se riitä kyllä selitykseksi että eihän kukaan ole täydellinen. Kyllä minä kovasti tahtoisin.
Olen oikein iuku tuulella nyt.
Ikäväkin niin kova että voisin pelkästä ajatuksen voimasta levitoida itseni metrin korkeammalle. tasan viikko olisi siihen aikaa kun tapaan valkokauluksisen mieheni. Tällaisessa kaukosuhteessa on paljon huonoja puolia, en suosittele.!! kannataa olla tosissaan ja rakastua korvia myöten, muuten se käy hermon päälle.

Nyt on pakko lähteä tekemään jotakin järkevää.
Mukavaa iltapäivää kaikille.

Jom tov.
M

siihen kun on keskiviikko. Niin pyhästi itselleni tlupailin että tänään ajoissa nukkumaan koska aamulla taas hoitaja kiiruhtaa töihin. Mutta ei. Uni ei tule silmään kun ei sitä ole harjoitellut. Eli väsytämpä itseäni näin. Rakkaani kanssa pätkinäisissä skype yhteyksissä, jonka aikana paloi hihat koska ilmeisesti koneen kuormitus liian suuri ja puhelu pätki kovinkin.
Liekkö ollut ukkosta ilmassa ;)
Sitten oli turvauduttava kännykkään josta varmasti kuulen kokonaisia lauseita.

Mielenkiintoista matkaa on saanut tehdä jo vuodesta 196.... ja jotain jolloin taistolaislaulut alkoivat olla todellisuutta ja punaliput liehuivat kummasti ei vain hakaniemen torilla vappuna vaan pinemmilläkin pitäjillä.

Mutta erityisen mielenkiintoista matkaa olen saanut tehdä akselilla helsingfors - åbo sitten kesäkuun lopun ja toivon että matka jatkuu yhtä mielenkiintoisena ja vielä syvempänä.
On edelleen hurmion aika, vaikkakin arki ja tosi TV:n säännöt tulleet kuvioihin. Joskus olisi hyvä mennä "isoveljen huoneeseen" ja kertoa kameralle ja tuntemattomalle isoveljelle mitä pääkopassa liikkuu.
Paljon uusia ajatuksia ja versoja on alkanut nousta, jotka osin yllättävätkin pienen ihmisen.

Siltä tahtoisin itseni ja rakkaani säästää etten vain vahingossakaan repisi toista juuristaan irti ja siitä niin tärkeästä omasta itseydestään joka jokaiselle on hengittämisen elinehto.

Kypsymisen ja kasvamisen alkua olisi vaalittava rakkaudella ja lempeydellä. "kilpailkaa toistenne kunnioittamisessa" sanoo eräs Kirja. Ja kun voisi olla sillä mielellä ettei aina olisi niin herkkähipiäinen itseensä ottamaan asioita negatiivisesti jos jokin sana kilahtaa/kolahtaa (niinhän sitä sanotaan että se koira älähtää johon...).

Uusi viikko on kohta puolessa välissä ja mitään merkittävää en ole saanut aikaiseksi paitsi nautinnolla lukenut aina kun silmä välttää Mark Levengoodin kirjaa "riemujen rikkaus ja surujen summa". Suosittelen lämpimästi. Positiivisuutta, kommelluksia, tragediaa ja elämänmakuista elämää pienen pojan sielulla aikuisen miehen kirjoittamana. Harmi kun kirja on niin ohut että joutuu melkein tekemään aikataulun milloin nautiskelee, kun ei viitsisi kerralla hörpätä.Olenko siis kohtuukäyttäjä? Hmm nautiskelija ainakin.

Sain iloisen puhelun äsken sielun kumppaniltani ja opiskelukaveriltani ja häne kertoi kuinka hyvin asiat on. Rintasyöpää ei ollutkaan ja kahden vuoden takaisesta pyörä onnettomuudesta seurannut jälkioikeudenkäynti on saanut hyvän lopun. Kukaan ei saanut mitään ja kaikki saivat pitää henkensä ja juttu on vanhentunut. Upeaa.

Näillä eväillä voisi kai alkaa nukkumattia herättelemään töihinsä eli viihdyttämään minua unten maille. Josko nyt.
Vuoteessani on toinen puoli tyhjä, tosin rakkaani t-paita on ollut ahkerassa käytössä tyynynpäällä. Hyvässä lykyssä viiden vuorokauden sisällä tähän aikaan nukumme lähekkäin, tai jotain.

Elämä kassiin ja leima passiin kun mentävä on, kun lähdettävä on...

Laila tov

M

ulkona, mutta sydämessä on ihan seesteistä tai rauhaa. Rakkaani juna kohti Turkua alkoi puksutella jo aamutuimaan, kolmen ihanan päivän jälkeen saatoin jo hänet päästää töillensä.
Oli asioiden jakamista ja läheisyyttä ja kuuma lomapäivä Viaborgissa, jossa suurempi aalto tahtoi näyttää mahtinsa (tosin laivan ansiosta).
Mielessä pyörii jo opiskelu ja työasiatkin ja huomaa sähköpostinsa täyttyvän vaateista tulevaa syksyä ajatellen.
Koira pyörii levottomana jalkojeni ympärillä etsien suojaa ulkona kuuluvasta ukkosesta ja salamoinnista. Ilmeisesti ihmettelee kuinka isäntä voi nauttiatummasta taivaasta ja taivaan sähköisestä metelistä, sateesta puhumattakaan.
Tällaiset hetket "yksin" ovat nautinnollisia ja ne jäävät mieleen.
Nautin suunnattomasti myös kävellä vesisateessa jos ilma on vain lämmin, hiukan tropiikin unelmointia.
Tiistai on siis käynnissä ja itse työn touhussa vajaan kolmen tunnin kuluttua. Mukava kyllä palatakin työpaikalle hyvin nukutun yön ja rakkaansa kosketuksen jälkeen. Odotan syyskuun 3. päivää jo nyt. Ehkä silloinkin voisi saada räiskäleitä ja jädeä...

"mitä voisin opetella seuraavaa kertaa varten"?
Keittämään vaikka kananmunia ja muistaa juokseva kylmä vesi" kananmunakuori teoria.

Olipa se hempeä bloggaus :)
lehitraot.

oloa on vaikea kuvailla sanoiksi kun on kokenut onnistuvansa.
Leiri on takana ja autolasteittain lapsia ja aikuisia lähteneet eri suunnille suomea.
Tänään koin aamupäivän rentoutushetkessä palan taivasta.
Meitä 14 henkilöä jakautui kahteen ryhmään niin että 7 istui ringissä ja 7 oli takana. Taustalla soi lempeä musiikki ja jokainen hieroi toistensa hartioita/päätä tai piti vain muuten lämpimästi käsiä hartioilla ja kiersimme jokaista vuorotellen hieroen ja sitten ´vuoro vaihtui. Tilanne oli niin intensiivinen ja rentouttava ettei tiennyt oliko kyseessä 10 vuotias lapsi vai hänen vanhempansa. Jokainen sai osakseen rentouttavaa hierontaa.
Lopuksi halukkaat saivat korva-akupunktiota. Ja minullehan kävi niin että nukahdin akupunktion aikana. Olipa kokemus. Tahtoo uusiksi. Täytynee soittaa kiinaklinikalle : )
Retkitavarat on purettu ja koira + isäntä vetää kotona lonkkaa... onnellisena.
Maailmaan mahtuu mukavia ihmisiä joista voi iloita.
M

Leiri jonne olen saapunut apuohjaajaksi alkaa olla puolessa välissä. Huomenna olisi tarkoitus startata kotia kohti helsinkiin. Kymenlaakson kauniit amisevat ovat houkuttelevia. Luontoo ympärillä, vettä jokapuolella ja aah rantasauna. oma ohjelmani kouluni puitteissa ei tunnu lainkaan vastenmieliseltä toteuttaa näin kauniissa ympäristössä. Perheitä leirille on kokoontunut 5 ja meitä opiskelija renttuja on kuitenkin 4 ja pääohjaaja.
Rantasauna tuntuukin olevan lämmin jo ja tämän pienen tauon aikana talon emäntä antoi luvan käyttää konettaa sähköposteiluun yms muuhun.
omaa rakasta on kova ikävä, mutta eroissahan on myös positiiviset puolensa.
Hyvässä lykyssä ensi perjantaina juna saapuu taas hesaan.
mutta nyt kauniin kesäillan keskeltä toivon jokaiselle mukavaa lauantaita.
M