Juuri kävin keskustelun ystäväni kanssa islamista, länsimaista, sananvapaudesta, uskosta sekä näiden asoiden törmäyskursseista. Sitten menin (taas) lukemaan keskustelufoorumia.
Uskonnot kiinnostavat minua, samoin kuin uskovat ihmiset. Yhtälailla minua kiinnostavat ääriliikkeet, fasismi, kommunismi ja ihminen niiden koneistojen rattaissa. Olen pitkään lukenut Ranneliikkeen blogeja, lähestulkoon kaikkia. Muutamat ovat sellaisia joita luen aina, muutamia en. Keskusteluja en ole sen enempää aiemmin lukenut, mutta nyt oen jäänyt koukkuun niihin. Ja varsinkin kun keskustellaan uskonnoista ym. asioista. Toki keskusteluissa on havaittavissa provosointia (puolin ja toisin), mutta silti minua vain jaksaa kiehtoa ihmisten eri näkemykset. Minä en ole sen sorttinen ihminen, että jaksaisin kovasti alkaa keskustelemaan (edes kommentoida kommentteja sen kummemmin, eli pahoittelut kommentoijille joille en ole reagoinut) joten aprikoin elämää enemmän täällä sitten.
Minulla on omat uskomukseni ja elämänkatsomukseni. Varmasti monet voisi nekin tyrmätä suorin käsin, mutta se ei minua haittaa. Olen kai parhaiten luokiteltuna agnostikko. Harrastan astrologiaa ja tarot-kortteja, uskon kohtalon johdatukseen, tai siihen että asiat tapahtuvat kun niiden aika on. Kaikki menee juuri kuten pitää. Mutta se ei silti tarkoita, että perustaisin elämääni tarot-korttien kertomalle, tai planeettojen liikkeelle. Ne ovat minulle vain yksi osa tai yksi tapa tulkita elämää ja vasinkin omaa elämääni ja itseäni.
Se mikä minua jäi mielä kaihertamaan, oli yhdessä usko-keskustelussa käytetty termi "taisteluväsymys". Ymmärrän kyllä, että voi alkaa kismittämään jos aihetta on vatvottu uudelleen ja uudelleen, mutta se miten minä näen asian on, että antaa koirien haukkua. En nyt tarkoita ketään henkilökohtaisesti, vaan yleisesti. Toisaalta jos kukaan ei jaksaisi asioita puhua, ei olisi minullakaan seurattavaa. Mutta jollain tasolla mietin, että miksi sen oman kannan puolesta pitää kokea "taistelevansa"? Tiedän, ei tarkoitettu kirjaimellisesti, ja silti olen hieman kummissani.
Toisaalta minä olem kummissani monista asioista. Kukkiva omenapuukin saa minut hiljenemään kun olen sillä tuulella. Saati sitten mahdollisesti potentiaalinen ihastuminen..
